Maija pappi, Jerrynkin lemppari, toimitti muistotilaisuuden mustissa stilettikoroissaan. Adagio uruilla alkuun, mahtipontisuus rytmitti sydänkäyrääni. Olin tietoinen ympäristöstä, tuijotin kappelin ikkunoiden heijastumia seinällä ja pohdin ehtiikö Jerry piippupapan kanssa mukaan, vai jäivätkö syömään Hangon terveellistä sokeria suoraan pussista, grillaamaan makkaraa liekinheittimellä tai polttamaan piippua. Olin huolissani niiskuttavista ihmisistä ja Jerryn kummitädillä oli vielä synttärit. Soitin kaiuttimesta Johanna Kurkelan "Prinsessalle" kappaleen jännittäen että keskeyttääkö Jerry kappaleen, koska joku prinsessa.
"Yötä vasten vaikka lähdet, jatka vain vaikka on, se suuri suunnaton. Kohti valkeata rantaa, laivaan mun laulujen, sä kuljet tietäen, ettet pelkää pimeää, siel on monta kynttilää. Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan..."
Minäkin olin korkeimmissa koroissa mitä kaapeistani löysin, selvisin silti kappelista hautapaikalle. Minusta otettu valokuva, jossa lapioin hiekkaa uurnasi päälle, painaa tuhat kiloa.
Kahvittelupaikaksi olin varannut vaaleanpunaisen Villa Antonin, tietämättäni että Jerry oli kavereiden mukaan kävellyt joskus kyseisen villan ohi ja miettinyt -Miltähän tuolla näyttää?
Illaksi ajoimme porukalla Hangosta Turkuun, Jerryn ystävien keikalle. Kun Jerrylle osoitettu kappale soi, olin varma että hän on kanssamme samassa kuppilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti