Kaksi matkalaukullista tavaraa pakattuna, yhteensä neljäkymmentä kiloa. Kymmenen kiloa käsimatkatavaraa. Lentoyhtiön sääntöjen ja sakon pelossa teen vaikeita päätöksiä. Otanko tähän kyytiin Jerryn punaiset Adidas tossut, jotka sai tyttöystävältään joululahjaksi. Jätänkö myöhäisempään muuttokuormaan silitysraudan vai poikani kahvikoneen. Taittelin taideteoksen ympärille suojapaperia, taulun jonka Jerry maalasi meidän siellä ollessamme, esitteli että puiden latvoissa on sitten tupakan tuhkaa. Kuuden päivän päästä lähden, tarkkaan punnitun viidenkymmenen kilon kanssa. Kuuden päivän päässä minua odottaa uusi arki, uudessa maassa. Tytär ja mies tulee perässä.
Makasin tänään rinta paljaana kirurgin pöydällä.Leikkaavan lääkärin mielestä rinnasta löytynyt hyvälaatuinen kasvain näyttää edelleen hyvälaatuiselta, mutta ei voi luvata. Patologi lupaa. Toimenpiteen jälkeen kuljen kaupungilla ja koen liikaa. Liikaa ihmisiä, liian monta Jerryn näköistä, oloista, ikäistä. Liian monta tutun merkkistä, linttaan astuttua kenkää, liikuttavaa pillikinttuista lökäpöksyä. Haukon mielessäni autiota saarta, erakkomökkiä sekä hiljaisuutta. Aurinkoinen, elämäniloinen kaupungin syke vain itkettää, koska tämä jää Jerryltä näkemättä ja kokematta.
