Astelin kohti arkkua ja parahdin- Mitä äidin poika tekee täällä? Silitin ja pussailin viilenneitä kasvojasi. Tunsin että sielusi oli jo lähtenyt, mutta siinä sinä kuitenkin olit. Täydellinen, kaunis, rakas poikani. Halusin muistaa tämän hetken, tatuoida itseeni muistijäljen. Halusin ikuistaa itseeni miltä pehmeä poskesi tuntuu, miltä karhea kaljun hiusraja. Silitin päätäsi varoen, sillä sinulla oli korvasta korvaan arpi, josta olisin halunnut puhaltaa pipin pois.
Kappeli oli kaunis, arkun päädyssä valvoi Neitsyt Maria, arkku jossa makasit oli verhoiltu viininpunaisella kankaalla ja kultaisella reunanauhalla.Työpaikaltasi lähettivät kolme valkoista kallaa, jotka asetimme rintasi päälle.
Olisipa tämä ollut ote pahimmasta painajaisesta, mutta ei ollut. Tälle matkalle minut paiskattiin sinä yönä kun isäsi herätti minut puhelulla -Jerry on tappanut itsensä.
Yövyin opiskelujen takia tuolloin kaverin asunnolla, Helsingin Lauttasaaressa. Suru-uutisen saatuani aloin systemaattisesti tiskamaan, petaamaan ja keräämään tavaroitani kasaan, samalla huohottaen kuin haavoittunut eläin. Halusin heti päästä perheeni luo, enkä kyseenalaistanut hetkeäkään, ettenkö lähtisi ajamaan kotia kohti autolla. Jokin vaisto pisti minut soittamaan hätäkeskukseen, josta sain paluuviestillä numeroita, joihin ottaa ensitilassa yhteyttä. Ääni puhelimessa kielsi minua ajamasta, mutten välittänyt.
Ratin takana huusin alkukantaista ääntä, kiljuntaa, karjuntaa, raivoa. Jotain saatanan synkkää. Tammisaaren kohdalla, ymmärsin kaartaa sairaalalle. Pysäköin auton parkkipaikalle ja soitin päivystyksen ovikelloa. Kysyvän näköinen vartija avasi oven -Mun poika on tappanut itsensä. Voinko odottaa täällä kyytiä kotiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti